Tänään me roskalavapaviljonkilaiset olemme viettäneet hankkeemme yksivuotispäivää virtuaalimaailmassa ja miettineet, mikä yhteisessä projektissamme puhuttelee meitä itseämme ja mikä tekee tästä kokemisen ja kertomisen arvoisen.
 |
Paviljonkisuunnittelua Talkoopäivänä 17.5.2014.
Kuva: Riia-Maria Kyllönen |
Monien mukana olijoiden mielestä ensisijaisen tärkeää Roskalavapaviljonki-hankkeessamme on ekologisuus ja se, että muuten kaatopaikalle päätyvästä materiaalista syntyy projektimme myötä jotakin hyödyllistä ja kaunista.
On ollut inspiroivaa olla mukana irrottamassa päiväkodin ulkolaudoitusta ja purkamassa aikansa elänyttä ostaria paviljongin rakennustarpeiksi ja päästä sitä kautta näkemään omin silmin suunnaton materiaalien haaskaus, joka Suomessa vielä näinäkin aikoina on vallalla.
Se, että edellä mainitut seikat ovat yhdistäneet toisilleen tuntemattomia ihmisiä ryhmäksi talkootyöhön, kruunaa kaiken!
Yhteisöllisyyttä ja upeita verkostoja
On ollut valtavan hienoa päästä projektin myötä tutustumaan moneen aktiiviseen, osaavaan ja luovaan persoonaan, joihin ei luultavasti muuten olisi koskaan tutustunut. Olemme keskenämme hyvinkin erilaisia, mutta yhteinen pohjavire meillä kuitenkin on, ja se on sykähdyttävää.
Varmasti jokainen meistä mukana olevista iloitsi jo etukäteen kaikista niistä uusista verkostoista, joiden muodostamiseen Roskalavapaviljonki-hanke on mitä mainioin syy. Ylivoimaisesti paras tapa rikastaa tietoja ja taitoja on jakaa niitä aina vain uusien ihmisten kanssa!
Toki on ollut haasteellista saada kaikki toimimaan kaltaisellamme vapaamuotoisella talkoolaisten yhteisöllä; mehän emme lopulta halunneet rekisteröidä edes yhdistystä, vaan päätimme jääräpäisesti vastoin kaikkia oletuksia, että kyseessä on uraauurtava ketteryysharjoitus, johon ei Patentti- ja rekisterihallitusta tarvita. Mutta näin ollen kaikki, mikä toimii, on riemastuttava voitto. Ja mikä ei toimi, siitä opitaan.
Monenlaista on jo koettu yhdessä, ja vielä enemmän kiinnostavia asioita on edessä. Ydinporukkamme on vuoden varrella muuttunut perhettä muistuttavaksi yhteisöksi, jossa ei enää olla kovin vieraskoreita. Pidemmillä tapaamistauoilla tulee jo muita paviljonkilaisia ikävä.
Spontaania ja ennalta-arvaamatonta valtakunnan paraatipaikalle
Sanoinkuvaamattoman hienoa on myös, että todellakin pääsemme elokuussa tuomaan Roskalavapaviljongin valtakunnan paraatipaikalle Helsingin ydinkeskustaan. Ilman yhteistyötä Helsingin juhlaviikkojen kanssa se olisi jäänyt vain korkealentoiseksi heitoksi, päivälleen vuoden takaa. Silloin tämä projekti sai alkunsa: 30.5.2013, jolloin tilataiteilija Kristiina "Tikke" Tuura inspiroitui ikihyviksi Facebookin Roskalava HKI -ryhmän toiminnan innosta ja yhteisöllisyydestä.
On kerrassaan kiehtovaa, että arvopaikalle nousee jotakin ennalta-arvaamatonta, melko spontaania - ja mahdollisesti jopa täysin ilman rahaa. Paikka on uskomattoman upea, kun ottaa maantieteellisen sijainnin lisäksi huomioon sen, kuinka paljon kaikista 300 metrin säteellä olevista rakennuksista ja veistoksista on väännetty peistä.
